Viimeksi kirjoittelin kun olin vielä päiväkerhossa ja olisin halunnut jatkaa siellä vielä viikon. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Minulle oli sovittu alunperin kahden viikon hoitojakso ja muun muassa tämän takia jaksoa ei jatkettu. Suurimpana syynä oli kuitenkin se, että jatkavia ja uusia potilaita oli niin paljon, että mulle "ei ollut tilaa". Ymmärrän kyllä tilanteen täysin. Oma vointini oli kuitenkin huomattavasti parantunut, ääniharhat kadonneet ja ahdistus helpottanut, joten uusille oli annettava tilaa.
Seuraavaa aihetta mietein tarkkaan ja hartaudella. Mietin haluaisinko puhua aiheesta enempää mutta tämä asia kosketti niin monia kun julkaisin ensimmäisen blogitekstini.
Viiltely.
Arvet jaloissani muistuttavat pahimmista hetkistä. Niistä jolloin maailma oli pelkkää mustaa ja epätoivoa. Tunnottomuutta. Pelkoa. Ahdistusta. Masennusta. Kun tunnelin päässä ei ollut valonpilkahdustakaan.
Veitseen tarttuminen tarjosi helpotuksen. Fyysinen kipu sai unohtamaan henkisen kivun. Edes hetkeksi.
Muistan ensimmäisen viillon. Muistan kun katsoin veren valuvan reittäni pitkin. Muistan lämmöntunteen. Muistan kaiken.
Tässä ovat minun arpeni. Livenä ehkä pahemmannäköiset kuin kuvassa. Pitkiä viiltoja. Kaksi eri kertaa. Täyttäessäni kolmekymmentä viiltelin vasempaan ranteeseeni useita pieniä viiltoja kirurginveitsellä. Ilmeisesti veitsen terävyyden vuoksi niistä ei jäänyt silminnähtäviä arpia.
Itsetuhoisia ajatuksia on ollut koko sairastumisen ajalla. On jännittävää mihin ihmismieli oikein kykenee saaden sinut tekemään itsellesi pahaa. Se kietoo sinut pikkurillinsä ympärille eikä päästä irti, tuhoten viimeisimmätkin rippeet sinusta.
Monelle tuli yllätyksenä että minä, maailman vahvin nainen, satuttaisin itseäni. Toiset kertoivat lamaantuneensa asiasta. Toiset, noh, eivät varmasti ymmärrä. Karua sanoa mutta kukaan, joka ei ole kokenut samaa, ei voi ymmärtää mitä tämä on ja mitä nämä sairaudet pitävät sisällää. Joskus koen suurta yksinäisyyttä tämän takia.
Seuraava kuva kuitenkin kiteyttää ajatukseni asiasta hyvinkin pitkälti.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin ✌
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti