Päivä on kulunut Family Guyn seurassa. Tarpeeksi aivotonta ohjelmaa. En silti pääse karkuun pakkoajatuksiani. Minulla on siis todettu pakko-oireinen häiriö pakkoajatuksiin painottuen. Minun tapauksessani se on siis sitä, että pakonomaisesti, ilman hallintaa niistä, minua piinaavat ahdistavat ajatukset. Pahimpina aikoina ne ovat olleet itsetuhoisuuteen liittyviä. Nyt lähinnä stressaan kaikkea mahdollista, stressaan itse stressiä ja asioita, joita ei ole edes vielä tapahtunut. Kontrollin menettäminen yllättävissä tilanteissa on hyvin ahdistavaa.
Ruokaakaan ei ole jaksanut tehdä joten mäkkäriin kävi matkamme. Omnomnom. Safkan jälkeen iskee kuitenkin yleensä morkkis. Muutenkin olen lihonnut noin 10kiloa sairastumiseni jälkeen. Osa siitä johtuu varmasti lukuisista lääkkeistä, joita olen syönyt mutta eiköhän se siitä ole kiinni mitä suuhunsa laittaa.
Kuvan mukaisesti hirviöt eivät piilottele sänkymme alla. Sen sijaan ne piinaavat mieltä päämme sisällä. Niitä hirviöitä emme pääse karkuun. Tämä ajatus on varmasti tuttu monille mielenterveysongelmistä kärsiville. Ajatus saa otteen sinusta eikä päästä irti vaikka tekisit mitä. Ajatukset saavat aikaan jopa fyysistä kipua rinnassa aiheuttamallaan valtavalla ahdistuksella. Tunne on kuin puukolla viiltäisi rintaan.
Eipä muuta tällä kertaa, toivottavasti levottomuus helpottaa pikkuhiljaa. Tällä hetkellä jalat tärisee niinkuin olisin pihalla ilman vaatteita. Ja tämä hampaiden kiristely.
Noh, toivossa on hyvä elää ✌
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti