Olen hävennyt. Olen salaillut. Olen valehdellut. Tuo sanahirviö; masennus.
Diagnoosin saatuani en voinut uskoa sairastavani vaikeaa masennusta vaikka kaikki merkit olivat ilmassa. Ennen totaalista hermoromahdustani edelsi pitkä mania kausi. En tietenkään tiennyt sen olevan maniaa sillä en tiennyt sairastavani kaksisuuntaista mielialahäiriötä eikä aihe ollut minulle mitenkään tuttu. Nykyään kun ajattelen asiaa jälkikäteen kaikki käy kuitenkin järkeen. Viikonloput menivät ryypätessä, riehuessa, bailatessa. Rahaa paloi enemmän kuin laki salli. Ryyppääminen oli ainoa keino saada paha olo pois.
Sisältä olin kuitenkin tyhjä. Minusta oli vain kuori jäljellä ja tärkeintä minulle oli pitää "kulissit kunnossa". En halunnut kenenkään tietävän millaista tuskaa pidin sisälläni. Tuskaa, joka oli lähes käsinkosketeltavaa.
On kuitenkin hyvin raskasta esittää kaiken olevan hyvin. Se syö miestä rotan lailla, suorastaan jäystää. Mania kauden aikana ajauduin epämääräisiin piireihin. Elin veitsen terällä mutta vaara kiehtoi minua. En välittänyt itsestäni tai omasta turvallisuudestani. Laihduin kymmenen kiloa. Viikonloppuisin ei tullut syötyä mitään ja untakin riitti vain muutamaksi tunniksi. Muistan erään viikonlopun kun nukuin yhteensä 8h perjantain ja sunnuntain välisenä yönä. Taisin syödä tonnikalapurkin.
Hymyn taakse on ollut helppo piilottaa kaikenlaista. Kun sekosin ja lopetin työt kertaheitolla valehtelin monesti että mulla on selkä tai kädet paskana. Joskus kuittasin kyselyt sanomalla että mää sekosin ja päälle paskainen nauru ja hymy. Niinkuin se olisi ollut ihan pikkuseikka.
Julkisesti pidin sairastumiseni "salaisuutena", kunnes julkaisin ensimmäisen blogitekstini facebookissa. En häpeä enää. Olen tullut lähes sinuiksi asian kanssa. Minä sairastan vakavaa masennusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Never be ashamed of a scar
Hellurei ja hellät tunteet! Parin viikon hiljaisuus on tullut päätökseensä 😉 Viimeksi kirjoittelin kun olin vielä päiväkerhossa ja olisin ...
-
Viikonloppuna juhlittiin mieheni 31-vuotis synttäreitä. Kaksi pelikaveriamme saapui Mäntästä "isolle kirkolle" 😅 Myös Marjo oli m...
-
Eilinen päivä oli yhtä helvettiä. Tai oikeastaan ilta. Päiväkerhon jälkeen kävimme motonetissä, kirppiksellä ja kaupassa. Kotiin päästyämme ...
-
En päässyt päiväkerhoon perjantaina. Oli vähän "teknillisiä" ongelmia auton kanssa ja kyytiä en saanut mistään. Taksiin ei eläkelä...
Ihanan rohkeeta ❤️ Esikoinen kesän kynnyksellä viime vuonna myös Harjavallassa suljetulla masennuksesta ja itsetuhoisuudesta. Vaikea sairaus ymmärtää ulkopuolisen. Toivon sydämestäni jaksamista sulle ❤️
VastaaPoistaJaksamista esikoiselle ja koko perheelle vaikean sairauden äärellä 💕
Poista