Viime viikon lauantaina oli hyvä päivä. Mieliala kohosi hieman perjantaisesta yökyläilystä vanhempieni luona. Ei ahdistanut niin paljon.
Poriin aukesi uusi baari, Heidi's Bier Bar. Lähdimme ystäväni Marjon kanssa katsastamaan paikkaa mutta sitä ennen istuimme iltaa viinin ja maailmanparannuksen ääressä. Marjo on oikeastaan ainut ystäväni perheen ulkopuolelta jonka kanssa olen tekemisissä. Marjon kanssa voi puhua ihan mistä tahansa ja tuntikausia.
Heidi's oli kyllä positiivinen yllätys ja tervetullut tuulahdus Porin yöelämään. Uskon, että Cabaret ja PK on saanut vahvan kilpailijan. Ilta kului railakkaasti ja mielentila oli hyvä. Kyllä siinä viinakin virtasi 🍸🍹
Oli kiva päästä tälläytymään kun muuten lookki on kotona sitä pieruverkkarit ja yöpaita settiä.
Mutta sitten tulee black out. En muista kuluneesta viikosta oikeastaan mitään. En muista mitä tein maanantaista keskiviikkoon. Tuskin mitään mutta silti on ahdistavaa kun ei vaan muista. Torstaisin on psykoterapia, joten se on yksi merkkipaalu viikon sisällöstä.
Perjantaina oli lääkäri. Keskusteltiin mun huonontuneesta kunnosta ja päätettiin yhdessä että minulle laitetaan lähete päiväosastolle. Jotenkin kaipaan vertaistukea ja tiiviimpää keskustelua hoitajien kanssa.
Lääkitykseen ei vielä tehty muutoksia sillä ensin pitää käydä verikokeissa otattamassa Lito- ja kilpirauhasarvot. Sen jälkeen konsultoidaan ylilääkäriä.
Viikonloppuna paransimme jälleen Marjon kanssa maailmaa. Perjantaina villasukka-bileet ja lauantaina Heidi's. Jos jotain olen oppinut viimeisen kahden vuoden aikana on se, että masennusta sairastavat voivat myös pitää hauskaa. Ei joka päivän tarvitse olla helvettiä. Sairastumiseni alussa en tätä ymmärtänyt vaan sulkeuduin ulkomaailmalta. Pelkkä kaupassa käynti aiheutti paniikkikohtauksen. Nykyään hoitajien ja terapeutin avulla osaan suoda itselleni myös hyviä päiviä, jos siis mieliala antaa periksi.
Tulipa pitkä teksti, jatketaan tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti